Ihan näin lauksi kerron, että tämä on ensimmäinen ficci, jonka olen kirjoittanut joten´, tämä saattaa olla jotenkin tökerö. Kommentoikaa ihan vapaasti. Muistutan vielä, että en omista mitään. Hahmot omistaa J.K Rowling ja käytän vain hänen mielikuvituksensa "tuotteita". Saa kommentoida ja jatkoa tulee jossain vaiheessa ;)

Luku 1

"Hermione, odota!" Harry aukaisi Vuotavan Noidankattilan oven ja käveli tytön perässä ulos. "Minulla ei ole sinulle mitään sanottavaa!" Hermione tiuskaisi Harrylle ja jatkoi päättäväisesti matkaansa ihmisten joukossa. Harry otti muutaman juoksuaskeleen ja tarttui Hermionea kädestä pysäyttäen tämän. "Mitä?!" Hermione tiuskaisi uudestaan Harrylle. Hän tunsi kyynelien kohoavan silmiinsä ja käänsi katseensa pois pojasta. "Mokasin Chon kanssa, samoin Ginnyn. En halua tehdä sitä samaa virhettä sinun kanssasi" Harry sanoi hiljaa katsoen tyttöä. "Mitä jos Ron.." Hermione aloitti kysymään. "Mitä Ronista?" Harry kysyin pitäen edelleen tyttöä kädestä kiinni. "Hän on tykkää minusta..samalla tavalla kuin sinäkin" Hermione selitti hiljaa pojalle. "En halua että monen vuoden ystävyytenne loppuu..minun takiani" "Ei hänelle tarvitse kertoa" Harry sanoin taas suht koht normaalilla äänellä. "Ei ainakaan vi-." aloittaa sanomaan. "Hän saa kuitenkin joskus tietää" Hermione keskeytti Harryn ja nosti katseensa tähän. Hän ei voinut kieltää sitä, ettei olisi ollut edes vähän ihastunut tuohon. Harry oli söpö mustine hiuksineen ja pyöreine silmälasineen, sekä salamanmuotoisen arven kanssa. Niinpä, arpi. Poika oli joka vuosi vaarassa, joka kerta vain suuremmassa ja suuremmassa. "Mieti asiaa." Harry sanoi Hermionelle ja päästi tämän kädestä irti. Kääntyi ympäri käveli majatalon ovelle, aukaisi sen ja katosi sisään. Hermione tuijotti Harryn selkää, kunnes se katosi ovesta sisälle.

"Heii, missä olit?" Ron kysyi Harryltä tämän astuessa sisälle majataloon. "Olin..kävelyllä" Harry vastasi Ronille ja meni istumaan tämän seuraksi pöytään. Ei Ron toki yksin istunut,hänen kaksosveljensä, Fred ja George, sekä tietysti Ronin pikkusisko Ginny olivat hänen seuranaan. Ginny mulkaisi Harryä pahasti, ennenkuin katosi Päivän Profeetan taakse. "Kyllä se siintä kamu." Ron sanoi lohduttavasti ja taputti Harryä olkapäähän. Ilmeisesti Ron oli huomannut että hän oli jäänyt katsomaan Ginnyä. Ginny ei ollut puhunut Harrylle sen jälkeen, kun tämä oli ilmoittanut haluavansa erota. Tavallaan Harry ymmärsi häntä, tavallaan ei. Harry tyytyi vain kohauttamaan olkiaan Ronille.