Ihan näin lauksi kerron, että tämä on ensimmäinen ficci, jonka olen kirjoittanut joten´, tämä saattaa olla jotenkin tökerö. Kommentoikaa ihan vapaasti. Muistutan vielä, että en omista mitään. Hahmot omistaa J.K Rowling ja käytän vain hänen mielikuvituksensa "tuotteita". Saa kommentoida ja jatkoa tulee jossain vaiheessa ;)

Luku 1

"Hermione, odota!" Harry aukaisi Vuotavan Noidankattilan oven ja käveli tytön perässä ulos. "Minulla ei ole sinulle mitään sanottavaa!" Hermione tiuskaisi Harrylle ja jatkoi päättäväisesti matkaansa ihmisten joukossa. Harry otti muutaman juoksuaskeleen ja tarttui Hermionea kädestä pysäyttäen tämän. "Mitä?!" Hermione tiuskaisi uudestaan Harrylle. Hän tunsi kyynelien kohoavan silmiinsä ja käänsi katseensa pois pojasta. "Mokasin Chon kanssa, samoin Ginnyn. En halua tehdä sitä samaa virhettä sinun kanssasi" Harry sanoi hiljaa katsoen tyttöä. "Mitä jos Ron.." Hermione aloitti kysymään. "Mitä Ronista?" Harry kysyin pitäen edelleen tyttöä kädestä kiinni. "Hän on tykkää minusta..samalla tavalla kuin sinäkin" Hermione selitti hiljaa pojalle. "En halua että monen vuoden ystävyytenne loppuu..minun takiani" "Ei hänelle tarvitse kertoa" Harry sanoin taas suht koht normaalilla äänellä. "Ei ainakaan vi-." aloittaa sanomaan. "Hän saa kuitenkin joskus tietää" Hermione keskeytti Harryn ja nosti katseensa tähän. Hän ei voinut kieltää sitä, ettei olisi ollut edes vähän ihastunut tuohon. Harry oli söpö mustine hiuksineen ja pyöreine silmälasineen, sekä salamanmuotoisen arven kanssa. Niinpä, arpi. Poika oli joka vuosi vaarassa, joka kerta vain suuremmassa ja suuremmassa. "Mieti asiaa." Harry sanoi Hermionelle ja päästi tämän kädestä irti. Kääntyi ympäri käveli majatalon ovelle, aukaisi sen ja katosi sisään. Hermione tuijotti Harryn selkää, kunnes se katosi ovesta sisälle.

"Heii, missä olit?" Ron kysyi Harryltä tämän astuessa sisälle majataloon. "Olin..kävelyllä" Harry vastasi Ronille ja meni istumaan tämän seuraksi pöytään. Ei Ron toki yksin istunut,hänen kaksosveljensä, Fred ja George, sekä tietysti Ronin pikkusisko Ginny olivat hänen seuranaan. Ginny mulkaisi Harryä pahasti, ennenkuin katosi Päivän Profeetan taakse. "Kyllä se siintä kamu." Ron sanoi lohduttavasti ja taputti Harryä olkapäähän. Ilmeisesti Ron oli huomannut että hän oli jäänyt katsomaan Ginnyä. Ginny ei ollut puhunut Harrylle sen jälkeen, kun tämä oli ilmoittanut haluavansa erota. Tavallaan Harry ymmärsi häntä, tavallaan ei. Harry tyytyi vain kohauttamaan olkiaan Ronille.

Sinulle Rakkaani.

"En tiedä miten olisin jaksanut näinkään pitkälle ilman sinua. Olit minulle rakas.

Jaksoit aina kuunnella ja tukea kun minulla oli vaikeaa. Vedit minut aina pinnalle,

kun olin vajoamassa pohjalle. Työnsit eteenpäin, kun olin valmis luovuttamaan.

Muistan sen onnellisen hetken kun tapasimme ensikertaa. En olisi päästänyt

sinua lähelleni, mutta sanoit ettei minulla ollut hätää. En luottanut ihmisiin,

mutta heti sinut tavattuani aloin puhumaan ihmisten kanssa ja vaihtamaan

heidän kanssaan hymyjä ja tervehdyksiä, kun he tulivat minua vastaan.

Tunsin olevani taas elossa. Elossa taas monen synkän vuoden jälkeen.

Mutta nyt, kaikki on taas harmaata, synkkää. Etkä sinäkään ole paikalla

auttamassa minua. Aivan, et ole täällä kun tarvitsisin sinua. Olet perheesi,

kihlattusi ja lapsiesi luona.Itseasiassa vaikka olisitkin ollut täällä, et olisi

pystynyt enää auttamaan minua pintaan. Olen liian syvällä, kukaan ei voi

enää pelastaa minua. Kylmyys tuntuu vartalossani,sydämmesäni.

Synkkyys hukuttaa minut pintansa alle, enkä pääse enää ylös. Ei, en

haluaisikaan päästä enää ylös. Se hyväilee minua, kuiskaa korvaani

asioita joita sinä et koskaan sanonut. Kun löydät tämän viestin,

et pysty enää pelastamaan minua. Olen vajonnut. Lopullisesti."

Aika on ihmisen luoma käsite tapahtumahetkien suhteista. Ajasta on ollut varmasti jonkinlainen käsitys niin kauan kuin on ollut ihmisiä, jotka tietävät kuolevansa jonain päivänä ja pystyvät suunnittelemaan tulevaisuutta. Aikaa on ensin mitattu sen selkeimmistä merkeistä eli vuorokausina (päivän ja yön vaihteluna) ja vuodenaikoina, minkä perusteella on kehitetty kalentereita. Vanhimmatkin tuntemamme sivilisaatiot ovat jakaneet aikaa ainakin kuukausiksi ja tunneiksi. Babylonialaisissa teksteissä 3000 vuotta sitten puhutaan, miten kuukauden 7., 14., 21. ja 28. ovat lepopäiviä: viikotkin ovat siis olleet käytössä jo kauan. Minuutit ja sekunnit ovat tulleet tarpeeseen vasta tähtitieteen myötä, ja vaikka nekin on tunnettu jo pari tuhatta vuotta, on niitä käytetty vasta 1600-luvulta lähtien. Tunnin ja minuutin jako kymmenjärjestelmästä poiketen kuuteenkymmeneen periytyy babylonialaisilta. Jossain vaiheessa myös sekunti jaettiin 60 terttiin, jotka puolestaan jaettiin 60 kvarttiin.

Vuonna 1933 pieni tyttö joutui murhaajan uhriksi. Murhaaja hautasi tytön elävältä maahan toistaen samalla sanoja "Toma sota balcu".

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nämä sanat, tulet tapaamaan murhatun tytön. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, tyttö ilmestyy makuuhuoneesi kattoon ja tukehduttaa sinut samalla tavalla kuin hän tukehtui itse.

Jos kirjoitat tämän tarinan omaan blogiisi, hän jättää sinut rauhaan. Hyvät tekosi palkitaan

We stay, moving around, so low
Ask us where you at, we don't know
And don't care (don't care)
All we know is we was at home 'cause you left us there
You got your boys and got gone
And left us all alone

Now she in the club with a freaky dress on
Cats don't wan her to keep that dress on
Trying to get enough drinks in her system
Take it to the telly and make her a victim

Patron in the brain, ball playa in the face
They shake the spot, she's just another case

[chorus]
Easy for a good girl to go bad
And once we gone (Gone)
Best belive we've gone forever
Don't be the reason
Don't be the reason
You better learn how to treat us right
'Cause onces a good girl goes bad
We done forever

He's staying with a flock of them all, yeah
Got a girl at home but he don't care
Won't care (Won't care)
All he'll do is keep me at home, won't let me go nowhere
He thinks because I'm at home I won't be getting it on
Now I'm finding numbers in the jacket pockets
Chicks calling the house, no stop it's
Getting out of control
Finally I can't take no more

He finds a letter on the stairs, saying this is the end
I packed my bag and left with your best friend

[chorus]
Easy for a good girl to go bad
And once we gone (Gone)
Best belive we've gone forever
Don't be the reason
Don't be the reason
You better learn how to treat us right
'Cause onces a good girl goes bad
We done forever

We stay, moving around, so low
Ask us where you at, we don't know
And don't care (don't care)
All we know is we was at home cause you left us there
You got your boys and got gone
And left us all alone

[chorus]
Easy for a good girl to go bad
And once we gone (Gone)
Best belive we've gone forever
Don't be the reason
Don't be the reason
You better learn how to treat us right
'Cause onces a good girl goes bad
We done forever
We're gone forever
We're gone forever

I love this song<3 For you my Autumn<3 ;)